Urheilukentällä oli joukko ihmisiä juoksemassa. Paikalla näkyi myös tapahtuman järjestäjiä sekä yrityksen logo isoin kirjaimin. Päättelin, että käynnissä oli työhyvinvointipäivä. Peukutin mielessäni sekä osallistujille että järjestävälle yritykselle.

Työelämän murros näkyy kaikkialla.  Digitaalisuus ei muuta pelkästään työvälineitä vaan ennen kaikkea työn sisältöä ja työskentelytapoja. Tämä tarkoittaa monella alalla työn muuttumista aiempaa nopeammaksi, joustavammaksi sekä ajasta ja paikasta riippumattomaksi.

Asiantuntijatehtävien osuus kasvaa, ja työ vaatii entistä enemmän innovatiivisuutta ja ideointia. Työtä tehdään jatkuvasti muuttuvissa kokoonpanoissa ja perinteiset organisaatiorajat rikkovissa verkostoissa. Aiemmat roolit ja tehtävät vaihtuvat tilanteiden mukaan, mikä korostaa vuorovaikutustaitojen merkitystä entisestään.

Luova työ ei ole enää pelkästään ns. luovien organisaatioiden etuoikeus, vaan se koskettaa koko ajan suurempaa joukkoa. Perinteinen työajan käsite on jo monella toimialalla vanhentunut – ajatustyötä kun ei voi rajoittaa kellonaikaan.

Työelämän muutos tarjoaa sekä yksilöiden että organisaatioiden näkökulmasta mielenkiintoisia mahdollisuuksia kehittyä ja kehittää. Samalla se kuitenkin haastaa perinteisen hyvinvoinnin käsitteen ja merkityksen työelämässä.

Raja eri elämänalueiden välillä vähenee työn luonteen muuttuessa. Innovatiivisia ajatuksia ei synny ilman riittävää palautumista. Työpäivien mekaaninen jatkaminen ei auta. Jatkuva kehittäminen ei onnistu, jos keho ja mieli eivät ole tasapainossa. Väsyneenä on vaikea toimia vaativissa vuorovaikutustehtävissä.

Hyvinvointi on perinteisesti nähty yksilötason asiana. Organisaatiot ovat tukeneet työntekijöitään erilaisten tyky-päivien sekä liikuntaa ja ravintoa painottavien hyvinvointiohjelmien kautta. Toteutus ja vastuu hyvinvoinnista ovat kuitenkin jääneet pitkälti yksilöiden kannettavaksi. Tämä ei enää riitä.

Henkinen hyvinvointi, palautuminen, työn mielekkyys ja sosiaaliset suhteet ovat ihmiselle keskeisiä hyvinvoinnin lähteitä. Fyysistä hyvinvointia parantavat elementit luovat näille toki hyvän pohjan. Lisäksi kuitenkin tarvitaan toimenpiteitä, jotka tuottavat kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia arjen työn keskellä.

Johtaminen on tässä keskeisessä roolissa. Johtajilta ja esimiehiltä vaaditaan uudenlaisia taitoja. Tarvitaan ymmärrystä ihmisestä kokonaisuutena ja kykyä johtaa erilaisia ihmisiä. Tarvitaan psykologista pelisilmää erilaisille elämänvaiheille: 25-vuotias vastavalmistunut on erilaisessa tilanteessa kuin ruuhkavuosia elävä nelikymppinen.

Vuorovaikutustaidot ja keinot motivoida ihmisiä hyödyntämällä jokaisen omia vahvuuksia ovat modernin johtajan keskeisiä työvälineitä. Hyvinvointi syntyy arjen työn kautta.

Johtajuutta kehittämällä on mahdollista luoda organisaatiokulttuuri, jossa ihmiset kukoistavat. Hyvinvoinnin varmistaminen ei ole pelkästään ”pehmeä” tai ”yksilötason” asia. Se on myös keino varmistaa organisaation tuottavuus, innovatiivisuus ja menestys.

Kirsikkana kakun päällä on parantunut työantajamielikuva, joka näkyy esimerkiksi onnistuneina rekrytointeina.

Eiköhän tässä ole perusteita, miksi asiaan kannattaa hieman satsata.

Julkaistu alunperin: Talouselämä.fi 5.4.2016