Neuvotteluhuone. Pari henkilöä keskustelee aktiivisesti. Joku piirtää fläppitaululle. Yksi katselee ulos ikkunasta, toinen selailee älypuhelinta, kolmas yrittää epätoivoisesti saada puheenvuoroa. Kokous päättyy äänekkäimmän henkilön (useimmiten johtajan) esittämään mielipiteeseen. Kuulostaako tutulta?

Johtotason ihmisillä on kokemukseni mukaan paljon yhteisiä ominaisuuksia. Monet heistä ovat sosiaalisesti taitavia, ulospäinsuuntautuneita ja luontaisia johtajia, jotka eivät pelkää tuoda mielipiteitään esille. Hyvä niin.

Pysähdyin kuitenkin hiljattain miettimään, kuinka monta hyvää näkökulmaa tai ideaa meiltä jääkään huomaamatta huonosti toimivan ryhmädynamiikan takia. Kuinka paljon opitut sosiaaliset toimintatavat ja toisaalta kunkin synnynnäinen persoonallisuustyyppi määrittävät sitä, millaisia päätöksiä teemme ja minkälaisia etenemistapoja ryhmässä otetaan käyttöön?

Myönnän, että itsenikin on välillä vaikea pysähtyä kunnolla kuuntelemaan toisella tavalla ilmaisevan henkilön näkemyksiä. Puhumattakaan siitä, että jokin muu työskentelytyyli olisi kelvollinen tai jopa parempi kuin omani. Tuttuun tapaan on helppo tarttua.

Esimiehinä käymme jatkuvasti keskusteluja alaistemme kanssa mutta käsi pystyyn, kuinka usein astumme ulos omasta maailmastamme ja kuuntelemme avoimesti ilman ennakkokäsityksiä ja näkemyksiä? Kuinka usein uskallamme kokeilla myös itsellemme tuntemattomia polkuja?

On helppo johtaa hyvin, kun sosiaaliset tyylit ja persoonallisuus vastaavat omaamme. Todellinen johtajuus kuitenkin mitataan silloin, kun näin ei ole.

Psykologiassa tunnetaan termi yhdenmukaisuusharha. Se on tiedostamatta tapahtuva ilmiö, joka kuvaa ihmisten taipumusta ajatella samalla tavalla kuin muut. Pahimmillaan yhdenmukaisuusharha voi johtaa rajuihinkin virhearviointeihin.

Organisaatioiden kehittämisen yhteydessä puhutaan paljon diversiteetistä. Sukupuolen tai rodullisen monimuotoisuuden lisäksi diversiteettiä tulisi suosia myös hienovaraisemmissa asioissa kuten erilaisten persoonallisuuksien ja toimintatapojen huomioon ottamisessa. Siihen tarvitsemme johtajia, esimiehiä ja kollegoita, jotka uskaltavat ja haluavat pysähtyä kuuntelemaan sekä kokeilemaan. Tarvitsemme ihmisiä, jotka rohkaistuvat murtamaan totuttuja rooleja ja tapoja sekä astumaan ulos omalta mukavuusalueelta.

Innovaatiot ja uudet ideat kumpuavat erilaisuudesta. Ihmisten kohtaaminen yksilöinä heidän persoonallisuuttaan ja vahvuuksiaan kunnioittaen motivoi ja sitouttaa.

Alkaako kuulostaa asetelmalta, jossa kaikki voittavat? On siis mahdollista sekä onnistua liiketoiminnan tavoitteissa että voida hyvin.

Julkaistu alunperin: Talouselämä.fi 23.8.2016